Harppaus 150 000 hiilitonnista nollaan 15 vuodessa

Suomi aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta. Hallitusohjelman ilmastotavoitteet edellyttävät nopeutettuja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla – esimerkiksi rakennusmateriaalit tuottavat tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. 

Vuosi 2035 on kiikarissa myös Saint-Gobain Finlandilla, joka kartoitti hiilidioksidipäästönsä raaka-aineiden tuotannosta rakennusten purkuvaiheeseen asti. Noin 150 000 tonnin vuosittaisista päästöistä 20 prosenttia syntyy suoraan yhtiön omassa tuotannossa Suomessa ja peräti 80 prosenttia epäsuorasti arvoketjun muissa osissa, kuten raaka-aineiden tuotannossa, logistiikassa ja purkujätteiden käsittelyssä. Kokonaispäästöt vastaavat 15 000 suomalaisen vuotuista hiilijalanjälkeä.

– Tavoitteenamme on tehdä koko ketjusta hiilineutraali vajaan 15 vuoden kuluessa. Vaikka massiivisiin teräs- ja betonirakenteisiin verrattuna esimerkiksi kipsilevyjen ja lasivillan osuus päästöistä on pienempi, ei ole sellaista rakennusmateriaalia, jota päästövähennystavoitteet eivät koskisi. Toimialalla jokaisen on pyrittävä minimoimaan luonnonvarojen ja energian käyttöä, toteaa Saint-Gobain Finlandin toimitusjohtaja Olli Nikula.

Kohti nollaa uusiutuvalla energialla ja kiertotalousratkaisuilla

Yhtiössä on luonnosteltu viime vuosien aikana mittava vastuullisuustiekartta ja sen osana hiilitiekartta, johon on kerätty askelmerkit hiilineutraaliin tulevaisuuteen. Päästöjä on jo leikattu etenkin energiatehokkuutta parantamalla. 

– Emme suinkaan aloita tyhjästä, vaikka tehtävää on vielä paljon. Kaikki Saint-Gobainin Pohjoismaissa sijaitsevat tehtaat käyttävät alkuperäissertifioitua uusiutuvaa sähköä, mikä vastaa noin 40 000 tonnin vuotuista päästövähennystä. Vuodesta 2018 päästösäästöjä on siis syntynyt jo yli 100 000 tonnia, kertoo Saint-Gobain Finlandin vastuullisuuspäällikkö Anne Kaiser.

– Suomessa Forssan lasivillatehtaalla korvattiin fossiilisiin polttoaineisiin kuuluva nestekaasu uusiutuvalla, paikallisella biokaasulla yli vuosikymmen sitten, mikä on puolittanut tehtaan hiilidioksidipäästöt. Kierrätyslasia olemme käyttäneet primääriraaka-aineena eristetuotannossamme jo 20 vuotta.
 
Tulevina vuosina keskitytään yhä enemmän vaihtoehtoisten raaka-aineiden löytämiseen ja kiertotalousratkaisuihin.

– Tavoitteena on, että omat tuotteet ja pakkaukset ovat kierrätettävissä ja että niiden raaka-aineistakin yhä suurempi osa on kierrätettyjä tai biopohjaisia. Esimerkiksi ISOVERin lasivillatuotanto säästää jo nyt hiekkaa ja samalla energiaa käyttämällä kierrätyslasia, ja Gyprocin kipsilevyt sisältävät noin viidenneksen rakennus- ja purkutyömailta toimitettua kipsiä, Kaiser toteaa.

Hiilineutraaliuteen konsernitasolla miljardi-investointi

Emokonserni Saint-Gobain on yksi maailman suurimmista rakennustuotevalmistajista: yhtiö toimii 68 maassa ja työllistää yli 170 000 henkilöä. Globaalisti hiilineutraaliutta vuonna 2050 tavoitteleva Saint-Gobain on varannut seuraavalle kymmenelle vuodelle miljardi euroa vähäpäästöisten tuotteiden ja tuotannon kehittämiseen. Konsernissa on käytössä myös sisäinen päästökauppamalli, joka ohjaa yhtiön tuhatta tehdasta päästövähennyksiin.

– Vähähiilisyystavoitteemme on integroitu niin tuotekehitykseen kuin koko henkilöstön palkitsemisjärjestelmään. Investoimme siihen, ettei päästöjä tulevaisuudessa synny. Tämä on ainoa kestävä tie, Nikula toteaa.

Toinen vaihtoehto olisi kaivaa kuvetta ja kompensoida päästöt – mutta kalliiksi sekin tulisi. Euroopassa käytössä olevassa päästökaupassa yhden ilmaan päästetyn hiilidioksiditonnin hinta nousi vuoden 2021 alussa ensimmäistä kertaa 40 euroon.

– Hinta nousee todennäköisesti edelleen. Näillä taksoilla maksaisimme Suomen päästöistämme yhteensä 6 miljoonaa euroa vuodessa. Kyllä sen summan pistää mieluummin kehitystyöhön. Kompensointi on meille se ihan viimeinen keino, Kaiser sanoo. 

Läpinäkyvä, koko arvoketjun kattava päästöraportointi vielä harvinaista

Viime vuosina moni yhtiö on kertonut hiilineutraaliustavoitteistaan ja päästövähennysaikeistaan. Valtaosa yrityksistä laskee kuitenkin tavoitteeseen ainoastaan omasta tuotannosta ja ostoenergiasta syntyvät päästöt, joista käytetään kansainvälisen hiilipäästöjen laskenta- ja raportointistandardin, Greenhouse Gas Protocolin, mukaisesti nimitystä scope 1 ja 2. Huomattavasti pienempi osa yrityksistä ilmoittaa myös scope 3 -päästöt, eli kuljetusten, työmatkojen, ostettujen tuotteiden ja palveluiden, tuotteiden käytön ja jätteen synnyttämät päästöt.

– On eri asia raportoida päästöistä, puhumattakaan konkreettisista päästövähennyksistä siellä, missä toimija voi niihin itse suoraan vaikuttaa, kuin arvoketjussa epäsuorasti syntyvien päästöjen osalta. Meillä hiilineutraaliustavoite kattaa koko arvoketjun, mikä ei ole ihan helppo rasti, mutta ei tätä kukaan toimija yksin pystykään ratkaisemaan: tarvitaan mukaan raaka-ainetoimittajat, logistiikkakumppanit, asiakkaat ja mikä tärkeintä, oma henkilöstö, Kaiser sanoo. 

Läpinäkyvä, kattava päästöraportointi on edellytys paitsi omien tavoitteiden saavuttamiselle, myös luotettavan, vertailukelpoisen tuotetiedon tarjoamiselle rakentajien ja suunnittelijoiden käyttöön.

– Materiaaliteollisuutta on turhaan vierastettu yhteistyökuvioissa, vaikka meillä on paljon annettavaa. Olemme esimerkiksi tarjonneet tuotetietoa EPD-ympäristöselosteiden muodossa jo kohta 10 vuoden ajan ja viimeisimpänä myös kokonaisten rakenteiden elinkaariselvityksiä, mikä helpottaa rakennusten hiilijalanjäljen laskentaa entisestään. Rakennetun ympäristön hiilineutraalius vaatii ennennäkemätöntä yhteistä ponnistelua, mutta se on myös valtava liiketoimintamahdollisuus koko alalle, Nikula toteaa.