Missä mennään rakentamisessa vastuullisuuden ja vastuuttomuuden akselilla?

Saint-Gobainin FinnBuild-messujen yhteydessä järjestämä Local Sustainable Construction Talks Helsinki -tilaisuus kokosi yhteen alan asiantuntijat keskustelemaan rakennetun ympäristön vastuullisuudesta ja sen haasteista. Paneelikeskustelussa pohdittiin, kuinka hyvin Suomi pärjää kansainvälisessä vertailussa ja mitä vielä pitäisi tehdä, jotta rakentamisesta tulisi entistä kestävämpää ja vastuullisempaa.

Katja Ståhlin juontamassa paneelikeskustelussa "Missä mennään tänään, vastuullisuus vs. vastuuttomuus?" keskustelijoina olivat hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi (Ympäristöministeriö), vastuullisuus- ja kehitysjohtaja Liisa Jäätvuori (A-Insinöörit), johtava asiantuntija Charlotte Nyholm (Granlund sekä Vapaa Collective), Chief Impact Leader Eelis Rytkönen (Ylva), asiantuntija Jani Kemppainen (Rakennusteollisuus) ja ympäristöpäällikkö Laura Eklund (Skanska Oy). 

Rakennusalan merkittävät ympäristövaikutukset

Paneelikeskustelun alusti Ympäristöministeriön hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi, joka toi esille rakentamisen merkittävän ympäristövaikutuksen lainsäätäjän näkökulmasta. Rakennusalalla käytetään puolet maailman materiaaleista, ja rakennettu ympäristö tuottaa noin kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä sekä jätteistä. Ministeriössä on pitkään työskennelty hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä, ja alalla on käynnissä useita säädösten uudistuksia, kuten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja rakennustuoteasetuksen uudistus. EU:n energiatehokkuusdirektiivin implementointi on myös käynnistynyt, ja tulevat säädökset pyrkivät vähentämään rakennusten aiheuttamia päästöjä.

Vastuuttomuusraportin havaintoja

Keskustelu rakentamisen vastuullisuudesta ja sen eri näkökulmista oli keskiössä paneelissa, jossa puhujat esittelivät näkemyksiään siitä, missä suomalainen rakennusala tällä hetkellä on ja mitä haasteita sillä on edessään. Koska rakennusalan rooli on merkittävä ympäristövaikutusten kannalta, keskustelu kävi vilkkaan.

– Vastuullisuuden hypekäyrä on ollut pitkään nousussa, joten on voinut jäädä virheellinen käsitys, että asiat ovat kunnossa. Kun katsomme rehellisesti, mitä on saavutettu ja kuinka paljon on vielä tehtävää, olemme kuitenkin selvästi vielä takamatkalla. Saimme paljon kommentteja siitä, miksi kukaan ei alalla puhu ääneen tästä takamatkasta. Päätimme tehdä juuri niin, pitää ääntä asiasta, Eelis Rytkönen kertoo Ylvan tekemän vastuuttomuusraportin taustoista.

Korjausrakentaminen vai uudisrakentaminen?

Korjausrakentaminen nousi esille yhtenä potentiaalisena keinona pienentää rakennusten hiilijalanjälkeä, mutta paneelissa pohdittiin myös siihen liittyviä haasteita.

– Monesti ajatellaan, että vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen olisi ekologisempaa, mutta tämä liittyy energiatehokkuuden näkökulmaan. Uudisrakentaminen on usein energiatehokkaampaa, mutta sen materiaalinen jalanjälki taas on merkittävä. Tässä Suomi on energiantuotannon puhtaudessa EU:n kärjessä, mutta materiaalien kierrossa häntäpäässä, Eelis Rytkönen kertoo.

Keskustelu kääntyi myös vanhojen rakennusten toimivuuteen nykyaikaisissa käyttötarkoituksissa. Usein vanhat rakennukset eivät vastaa nykyvaatimuksia, esimerkiksi koulurakennukset, joiden opetustilat eivät enää tue nykyisiä opetusmenetelmiä.

– Monesti vanha rakennus ei enää sovellu nykyiseen käyttötarkoitukseen. Vanhojen koulujen osalta voidaan joutua purkamaan ja rakentamaan uutta, jotta saavutetaan parempi tilankäyttö ja energiatehokkuus, muistuttaa Jani Kemppainen. 

Luontovaikutukset ja päästöt

Paneelissa pohdittiin myös rakentamisen vaikutuksia luontoon ja päästöjen vähentämistä. Laura Eklund toi esille sen, kuinka usein puhutaan päästöttömistä työmaista, mutta käytännössä täysin päästötöntä työmaata ei ole olemassa.

– Päästöttömistä työmaista puhuttaessa on hyvä muistaa, että vaikka kalusto olisi sähköistä, työmailla syntyy pölyä, melua ja pienhiukkaspäästöjä. Absoluuttisesti päästötöntä työmaata ei ole, vaan työmaat ovat päästöttömiä tiettyjen kriteerien mukaan, Laura Eklund sanoo.

Lisäksi paneelissa käsiteltiin laajasti, miten suuri osa rakentamisen luontovaikutuksista syntyy muualla kuin itse rakennustontilla. Rakennusmateriaalien tuotantoketjun alkuvaiheet, kuten metsänhakkuut ja raaka-aineiden louhinta, ovat merkittävä osa kokonaisvaikutusta.

– Noin 95 prosenttia rakentamisen luontovaikutuksista syntyy muualla kuin tontilla. Suurin vaikutus on siinä, mistä hankimme materiaalit ja mitä tapahtuu toimitusketjun alkulähteillä, Charlotte Nyholm muistuttaa.

Regulaation rooli ja tulevaisuus

Paneelin loppupuolella keskusteltiin regulaation vaikutuksista. Kirsi Martinkauppi korosti, että Suomessa lainsäädäntöä kehitettäessä minimivaatimukset tuppaavat olemaan monelle myös maksimivaatimuksia. Tämä voi hidastaa edistystä, vaikka tavoitteena on, että toimijat tekisivät enemmän kuin mitä laki vaatii.

– Valitettavasti minimivaatimukset usein nähdään myös maksimivaatimuksina. Toivomme, että ihmiset haluaisivat tehdä enemmän ja paremmin, mutta laki kyllä ohjaa vahvasti rakentamista, Kirsi Martinkauppi sanoo.

Paneelissa nousi esiin myös Tanskan esimerkki, jossa rakennusala vaati itse tiukempia hiilijalanjäljen raja-arvoja. Tanskassa on havaittu, että tiukempi sääntely luo kilpailuetua, kun alalla kehitetään innovaatioita, jotka voivat avata uusia markkinoita esimerkiksi Euroopan jälleenrakentamisessa.

– Tanskassa rakennusala vaati itse tiukempia raja-arvoja, koska he näkivät sen pitkän aikavälin kilpailuetuna. He halusivat kehittää teollisuuttaan niin, että se olisi kilpailukykyinen myös tulevaisuudessa, Charlotte Nyholm hehkuttaa.

Konkreettiset teot ja tulevaisuuden näkymät

Paneeli päättyi osittain toiveikkaisiin näkemyksiin tulevaisuudesta. Vaikka vauhti voisi olla nopeampaa, kehitys on kuitenkin ollut vahvaa, ja osaaminen alalla on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Paneelin puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että kestävän kehityksen mukainen rakentaminen tulee olemaan entistä tärkeämpi osa tulevaisuuden talouskehitystä.

– Meidän on ymmärrettävä, että kestävän rakentamisen tulee olla hyvää bisnestä. Innovatiiviset ja vähähiiliset ratkaisut ovat paitsi välttämättömiä ympäristön kannalta, myös potentiaalinen vientituote, Kirsi Martinkauppi summaa.

Keskustelu osoitti selvästi, että vaikka haasteita on paljon, rakennusalalla on jo otettu merkittäviä askeleita kohti vastuullisempaa tulevaisuutta. Keskustelu myös osoitti, että lisää puhetta aiheesta tarvitaan.