Kestävän rakentamisen tulevaisuus herätti eläväistä keskustelua Saint-Gobainin FinnBuild-messujen yhteydessä järjestämässä Local Sustainable Construction Talks -tilaisuudessa. Paneelikeskustelussa pohdittiin, onko tulevaisuus kestävämpi, vihreämpi ja millaisiin toimiin rakentamisessa tulisi ryhtyä.
Katja Ståhlin juontamaan Entä sitten tulevaisuus, onko tulevaisuus vastuullisempi tai vihreämpi? -paneelikeskusteluun osallistuivat Aino Putti, arkkitehtuurin maisteriopiskelija Aalto yliopistosta, Niina Nurminen, rakennuttajapäällikkö Ilmariselta, Antti Ruuska, toimitusjohtaja FIGBC:sta Mikko Somersalmi, tekninen johtaja Raklista, Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja KiraHubista ja Olli Nikula, toimitusjohtaja Saint-Gobain Finlandilta.
Entä jos lopetamme rakentamisen?
Paneelin alusti arkkitehtiopiskelija Aino Putti, joka esitti kyseenalaistavia ajatuksia tulevaisuuden rakentamisesta ja nosti esille mahdollisuuden, että tulevaisuus saattaa rakentamisen sijaan keskittyä nykyisten rakennusten ylläpitämiseen ja korjaamiseen.
Putti aloitti esityksensä pohtimalla, olisiko nopein ratkaisu ilmastonmuutoksen torjunnassa tehdä vähemmän – tai jopa jättää rakentamatta kokonaan. Hän huomautti, että rakentamisessa syntyvä hiilipiikki, eli rakennusvaiheessa syntyvät päästöt, aiheuttavat välittömiä ilmastovaikutuksia. Rakennusten operatiivisten päästöjen vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.
– Voisiko tulevaisuus olla sellainen, jossa emme laajenna ja rakenna lisää, vaan ylläpidämme, korjaamme ja hoidamme jo olemassa olevia rakennuksia?, Putti kysyy, korostaen resurssien ja energian parempaa hyödyntämistä. Hän esitti vertauksen, että rakennukset ovat kuin ihmisiä: ne tarvitsevat jatkuvaa huoltoa ja hoivaa, eikä niiden laiminlyönti johda vain rapistumiseen, vaan suoranaiseen tuhoon.
Putti esitti mielenkiintoisen vertauksen siitä, voisiko rakentamista ajatella samoin kuin ihmisten terveydenhuoltoa. Putti jatkoi huomauttamalla, että nykyisin kauniit ja arvokkaat rakennukset saavat eniten huomiota ja huolenpitoa, mutta onko meillä todellisuudessa enemmänkin Yhdysvaltojen terveydenhuollon kaltaiset, epätasa-arvoiset olosuhteet, joissa vain osa rakennuksista saa tarvitsemansa hoidon? Putti kysyy, emmekö kestä rumuutta? Hän kyseenalaisti rakentamisen tulevaisuuden ja vihreän arkkitehtuurin muodon, joka painottuu usein ulkoisiin, näkyviin ratkaisuihin, kuten vihreisiin julkisivuihin, mutta jää myöhästyneeksi, kun ilmastotavoitteet pitäisi jo saavuttaa.
Rakentamisen tulevaisuuden näkymät
Puttin ajatusten jälkeen paneelikeskustelussa pohdittiin, miltä konkreettisesti voisi näyttää kestävä tulevaisuus. Keskustelun osallistujat nostivat esille monia näkökulmia, joissa yhteisymmärrys syntyi siitä, että uusi rakentaminen ei aina ole ratkaisu. Niina Nurminen korosti, että rakennusalan ei pitäisi antaa aina ideologian ohjata, vaan huomioida käytännönläheisesti olemassa olevan rakennuskannan mahdollisuudet.
– Meillä on valtava määrä tyhjiä kiinteistöjä, joita voisimme hyödyntää paremmin. Se avaa valtavia mahdollisuuksia kiertotaloudelle, Nurminen totesi ja lisäsi, että yhteiskunnassa tarvitaan kulttuurinen muutos, jossa pienennetään odotuksia ja realistisesti arvioidaan, mikä on saavutettavissa kestävän rakentamisen kautta.
Antti Ruuska puolestaan totesi, että rakennusalan tietoisuuden lisääminen on olennaista. Hän muistutti, että monia rakennusten päästövaikutuksia ei ole vielä täysin ymmärretty, erityisesti rakentamisen alkuvaiheessa syntyviä hiilipäästöjä.
– Puolet rakennusten hiilijalanjäljestä syntyy jo ennen kuin rakennusta on edes käytetty, Ruuska huomautti.
Kiertotalous ja olemassa olevien resurssien hyödyntäminen
Paneelin yhteisenä teemana toistuivat kiertotalouden mahdollisuudet ja olemassa olevien rakennusten käyttö uudella tavalla. Mikko Somersalmi totesi, että pääkaupunkiseudulla on valtavasti tyhjää toimistotilaa, jota voisi hyödyntää uusille asukkaille. Samaan aikaan pandemian jälkeinen muutos työskentelytavoissa on vähentänyt toimistotilojen tarvetta.
– Meidän on löydettävä keino hyödyntää olemassa olevaa rakennuskantaa parhaiten mahdollisella tavalla, Somersalmi sanoo.
Keskustelussa nousi esiin myös mahdollisuus siirtää rakennuksia – jopa fyysisesti – parempiin paikkoihin. Tämä ajatus herätti laajaa pohdintaa, ja esimerkiksi Teemu Lehtinen korosti innovaatioiden merkitystä rakennusalalla. Hän toi esille, että tulevaisuuden päätöksenteossa pitäisi olla radikaali läpinäkyvyys ja datan käyttö, jotta voidaan tehdä tietoon perustuvia ratkaisuja.
– Meidän täytyy kehittää uusia työkaluja, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen tiedon käytön jokaisessa päätöksessä, Lehtinen lisää.
Kulttuurinen muutos rakentamisen tulevaisuudessa
Paneelin lopuksi keskustelu kääntyi siihen, kuinka paljon kulttuurinen ja sosiaalinen muutos vaikuttavat tulevaisuuden rakentamiseen. Rakennusalan tulisi kyseenalaistaa määrällinen kasvu ja pohtia, mitä todellinen hyvinvointi tarkoittaa. Aino Putti kiteytti keskustelun kysymällä: "Tarvitsenko minä todella kaiken tämän?" Hän peräänkuulutti yksilöiden vastuun merkitystä ilmastokriisin ratkaisemisessa.
Keskustelussa vallitsi yksimielisyys siitä, että tulevaisuuden rakentaminen on enemmän kuin teknisiä innovaatioita. Se vaatii laajempaa ajattelutavan muutosta – sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan tasolla. Olemassa olevien resurssien parempi hyödyntäminen, kiertotalouden ratkaisut ja rakennusten eliniän pidentäminen näyttäytyivät keskeisinä teemoina kestävässä tulevaisuudessa. Keskustelun myötä kävi selväksi, että aiheesta on tärkeää puhua lisää ja jatkaa aktiivista vuoropuhelua alan toimijoiden kesken.
Voit katsoa videon tapahtumasta ja paneelikeskusteluista täällä.
