Voiko vähähiilinen rakentaminen pelastaa pallomme?
Aika ilmastonmuutoksen ja ekologisen kestävyyskriisin hillitsemiseksi käy vähiin. Peli ei kuitenkaan ole menetetty, uskovat kiinteistö- ja rakennusalan yritykset ja yhteisöt, jotka työskentelevät rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Maapallon lämpeneminen vain 1,5 asteeseen vaatisi maailmanlaajuisesti nykypäästöjen puolittumista vuoteen 2030 mennessä ja painumista lähes nollaan ennen vuosisadan puoliväliä. Kiinteistö- ja rakennusalalla on tässä pelissä merkittävä rooli.
Rakennusala tuottaa yli kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja käyttää 50 % maailman luonnonvaroista. Esimerkiksi hiekkaa, joka on veden jälkeen maailman käytetyin luonnonvara, kuluu rakentamisen ja rakennusteollisuuden tarpeisiin jopa 50 miljardia tonnia vuosittain.
Suomalaisenkin keskimääräinen hiilijalanjälki on liian suuri, yli 10 tonnia vuodessa. Sen kokoon vaikuttaa myös ympäristö, jonka olemme rakentaneet; talot, joissa vietämme valtaosan ajastamme, ja joita huollamme, kunnostamme, ja siirrämme seuraaville sukupolville. Rakennukset ovat osa ongelmaa, mutta myös osa ratkaisua.
Kaupungistuminen koettelee kantokykyä
Maailman 7,8 miljardista ihmisestä asuu kaupungeissa tällä hetkellä noin 4,2 miljardia. YK:n ennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä niihin muuttaa 2,5 miljardia lisää. Kaupungistuva maailma tarvitsee rakennusaineita, ja esimerkiksi betonin täyteaineena toimiva hiekka on jo käymässä vähiin osassa maailmaa.
– Maailman ihmisistä noin kolme neljäsosaa asuu tulevaisuudessa suurissa kaupungeissa, ja näitä kaupunkeja suunnitellaan ja rakennetaan jo nyt. Rakentamisen ala on avainasemassa, kun tehdään tulevaa: on mietittävä, onko kiertotalouden mukainen elämäntapa mahdollinen uusilla alueilla. Entä miten asumme, liikumme ja teemme työtä tulevaisuudessa? Rakennettu ympäristö ohjaa käyttäytymistämme, energiankulutustottumuksiamme ja liikkumistapojamme, muistuttaa Sitran hiilineutraali kiertotalous -teeman johtava asiantuntija Nani Pajunen.
Rakennusala ratkaisun paikassa
Pohjoismaissa rakennusten energiatehokkuutta on parannettu jo paljon. Kun vähähiiliset energiamuodot yleistyvät, rakennusten käytönaikaisen energiankulutuksen suhteellinen osuus hiilijalanjäljestä pienenee. Sen sijaan rakennusmateriaalien valmistamisen, kuljettamisen, asentamisen ja purkamisen aiheuttamien päästöjen eli rakennuksiin koko elinkaaren aikana sitoutuneen hiilen vähentäminen on yhä valtava haaste koko rakennussektorille.
– On myös muistettava, että hiilipäästöt ovat vain yksi kriteeri rakennusmateriaalien vastuullisuuden ja kestävyyden arvioinnissa. Vähähiilisyyden vuoksi ei pidä tehdä kompromisseja muiden ympäristövaikutusten, resurssitehokkuuden, kiertotalouden, paikallisen arvonluonnin ja tärkeimpänä ihmisten terveyden ja rakennusten turvallisuuden osalta, sanoo Saint-Gobain Finlandin vastuullisuuspäällikkö Anne Kaiser.
Haasteeseen on kuitenkin tartuttu: vähähiilisyyttä kohti kuljetaan nyt lakeja ja asetuksia säätämällä, tuotteita ja niihin liittyvää tiedonhallintaa kehittämällä, kiertotaloutta tukevilla ratkaisuilla sekä parantamalla alan toimijoiden yhteistyötä.
Sitoumuksia ja yhteistyötä
Vähähiilisten ponnistelujen taustalla vaikuttavat globaalit sitoumukset sekä paikalliset esimerkit. Mutta onko lupauksista ja yhteistyöstä apua, kun päästöjen leikkaamisella on kiire?
Kyllä on, viestittää suomalaista kestävän kehityksen mukaista rakentamista ja kiinteistönpitoa edistävä Green Building Council Finland. Aloitteita tukemalla isot organisaatiot ilmaisevat ottavansa asian vakavasti.
– Kansainvälisillä sitoumuksilla ja vihreän rakentamisen verkostoilla on suuri merkitys: ne näyttävät rohkeasti suuntaa, johon yritykset haluavat kulkea sekä osoittavat kunnianhimon tason ja edistyksen tarpeen, GBC Finlandin toimitusjohtaja Mikko Nousiainen sanoo.
World Green Building Councilin syyskuussa 2019 julkaisema Bringing Embodied Carbon Upfront -raportti asettaa maailmanlaajuisesti rakennusalalle kunnianhimoisen tavoitteen vähentää rakennusmateriaaleihin sitoutuneen hiilidioksidin määrää 40 % vuoteen 2030 mennessä, ja saavuttaa hiilineutraali rakentaminen sekä energiankäyttö vuonna 2050.
– Kestävyyskysymykset vaativat yhteistyötä – sitä, että ratkaisemme globaaleja kysymyksiä yhtenä rintamana. Listat sitoumusten allekirjoittajista valavat uskoa niihin, jotka eivät vastaavia päätöksiä ole vielä tehneet, Nousiainen toteaa.
Vähähiilisyys osaksi rakennusmääräyksiä
Ympäristöministeriön tavoitteissa Suomi on johtava kiertotalousmaa viiden vuoden kuluttua ja hiilineutraali vuonna 2035. Rakentamisen ohjaamiseen vähähiiliseksi lainsäädännöllä on tarkoitus siirtyä 2025 mennessä. Tavoitteet tarkoittavat alalla muutoksia.
– Rakennusten suunnittelijoiden pitää osoittaa jo rakennuslupaa hakiessa, että rakennus on vähähiilinen. Rakentajan taas pitää pystyä toteuttamaan vähähiilisyys kustannuksia nostamatta ja valmistajien tarjoamaan vähähiilisiä tuotteita ja ratkaisuja, luonnehtii vaikutuksia erityisasiantuntija Matti Kuittinen ympäristöministeriöstä.
Tähän asti säädöksillä on ohjattu rakennuksen energiatehokkuutta; nyt sen rinnalle tulee elinkaarinäkökulma.
– Tällä hetkellä suurin osa rakennuksen elinkaaren aikaisista päästöistä syntyy energiankulutuksesta, noin 60 % kerrostalon hiilijäljestä. Kun kivihiilestä luovutaan ja energiantuotanto muuttuu vähähiilisemmäksi, materiaalien osuus päästölähteenä korostuu. Jatkossa onkin valittava vähähiilisiä tuotteita, jotka kestävät mahdollisimman pitkään ja joita voidaan myös kierrättää, Kuittinen sanoo.
Tuotetietoa päätösten tueksi
Rakennuksiin sitoutuneen hiilen vähentämisessä rakennustuotteiden valmistajilla on paljon annettavaa. Teollisuus pystyy tulevaisuudessa valmistamaan vähähiilisempiä materiaaleja ja tuotteita laskemalla tuotteiden elinkaarivaikutuksia sekä panostamalla tuotekehitykseen, energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan, vähähiiliseen energiaan.
Rakennusmateriaalien osalta avainroolissa ovat kolmannen osapuolen verifioimat tuotekohtaiset ympäristöselosteet (EPD), jotka kertovat tuotteen elinkaaren ympäristövaikutukset – esimerkiksi kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä eli yksinkertaistaen hiilidioksidia tuotteiden valmistuksessa, kuljetuksissa ja elinkaaren lopun prosessissa syntyy ja tätä kautta rakennuksiin sitoutuu.
– Yksittäisten tuotteiden ympäristöselosteita ei voi suoraan vertailla keskenään, mutta niiden avulla tuotamme luotettavaa, kolmannen osapuolen todentamaa tietoa materiaalien ympäristövaikutuksista niin oman tuotekehityksemme kuin rakentamisen ammattilaisten ja päätöksentekijöiden käyttöön, Anne Kaiser kertoo.
Ympäristösertifikaatit osa ratkaisua
Tuotetieto on keskeisessä osassa myös kokonaisten rakennusten sertifioinnissa. Esimerkiksi Joutsenmerkki helpottaa vähähiilisen rakennuksen suunnittelua ja tarjoaa ratkaisuja materiaalien uudelleenkäyttöön elinkaaren loppupuolella: kun kaikki rakennusmateriaalit on tallennettu materiaalilokiin, tiedetään purkuvaiheessa, mitä voi käyttää uudelleen.
Hiilijalanjälkilaskenta on jo osa rakennusten Joutsenmerkki-kriteerejä.
– Kriteerimme sisältävät useita asioita, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Syyskuussa 2019 otimme vapaaehtoiseksi pistevaatimukseksi hiilijalanjälkilaskennan, josta tulee pakollinen vaatimus muutaman vuoden sisällä. Kun hiilijalanjälkilaskenta tehdään mahdollisimman ajoissa, voidaan vertailla vaihtoehtoja ja keskittyä niihin asioihin, joilla on suurin vaikutus, toteaa Ympäristömerkintä Suomi Oy:n toimitusjohtaja Riikka Holopainen.
Vähähiilisyys on mahdollisuus
Vastuullisuus ja vähähiilisyys ovat monella kiinteistö- ja rakennusalan toimijalla jo keskeinen osa strategiaa. NCC:n kehitysjohtaja Jukka Viitasen mukaan vähähiilisyys pitäisikin ennen kaikkea nähdä kiihdyttimenä uudelle liiketoiminnalle.
– Uusien liiketoimintamallien kokeilu on olennaista toimialan uudistamisen kannalta, vaikka kaikki kokeilut eivät jäisikään elämään. Ketteryys kokeilla ja kyky vastata muuttuvan toimintaympäristön vaatimuksiin tuovat kilpailuetua paitsi rakennusliikkeille, myös muille alan toimijoille, Viitanen toteaa.